1. kon­tak­ki

Valit­tu ih­mei­den­te­ki­jä ja ylen ih­meel­li­nen Kris­tuk­sen pal­ve­li­ja, jou­tui­sa aut­ta­jam­me ja esi­ru­koi­li­jam­me, py­hit­tä­jäi­sä Se­ra­fim! Kun­nioit­taen Sinut kir­kas­ta­nut­ta Her­raa me lau­lam­me Si­nul­le ylis­tys­vei­su­ja. Koska Si­nul­la on suuri us­kal­lus Her­ran edes­sä, pääs­tä kai­kis­ta vaa­rois­ta mei­dät, jotka lausum­me:

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

1. ii­kos­si

Enke­lien Luoja va­lit­si Sinut jo ha­mas­sa nuo­ruu­des­sa­si kir­kas­ta­maan elä­mäl­lä­si Pyhän Kol­mi­nai­suu­den ih­meel­lis­tä nimeä, sillä Sinä to­ti­ses­ti olit en­ke­li maan pääl­lä ja se­ra­fi ih­mi­se­nä. Sinun elä­mä­si lois­ti kuin ikui­sen van­hurs­kau­den au­rin­gon kir­kas säde. Näh­tyäm­me ylis­tet­tä­vät kär­si­myk­se­si me iloi­ten ja har­taas­ti lau­lam­me Si­nul­le:

Iloit­se, uskon ja hurs­kau­den ohje; iloit­se, nöy­ryy­den ja sä­vyi­syy­den esi­ku­va! Iloit­se, us­ko­vien kun­nia­kas ylis­tys; iloit­se, mur­heel­lis­ten hil­jai­nen loh­du­tus! Iloit­se, munk­kien kii­tos; iloit­se maa­il­mas­sa elä­vien ih­meel­li­nen apu! Iloit­se, kir­kon kun­nia ja suo­je­lus; iloit­se, poh­joi­sen seu­dun pyhä kau­nis­tus!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

2. kon­tak­ki

Oi py­hit­tä­jäi­sä Se­ra­fim, kun äi­ti­si näki har­taan rak­kau­te­si munk­kie­lä­mään, hän tunsi siinä Her­ran pyhän tah­don Sinua koh­taan. Tuo­den Ju­ma­lal­le täy­del­li­sen lah­jan hän siu­na­si Sinut munk­ki­kil­voi­tuk­sen kai­dal­le tiel­le py­häl­lä ris­til­lään, jota kan­noit rin­nal­la­si elä­mä­si lop­puun saak­ka osoit­taen suu­ren rak­kau­te­si mei­dän täh­tem­me ris­tiin­nau­lit­tuun Kris­tuk­seen, Ju­ma­laam­me. Hä­nel­le me kaik­ki har­taas­ti lau­lam­me: Hal­le­lu­ja!

2. ii­kos­si

Sinul­le, Ju­ma­lan pyhä, an­net­tiin tai­vaal­lis­ta vii­saut­ta: nuo­ruu­des­ta­si asti lak­kaa­mat­ta tai­vas­ta aja­tel­len jätit isäsi kodin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja sen to­tuu­den täh­den. Siksi ota vas­taan mei­dän ylis­tyk­sem­me:

Iloit­se, Ju­ma­lan va­lit­se­ma Kurs­kin kau­pun­gin lapsi; iloit­se, hurs­kai­den van­hem­pien kun­nia­kas vesa! Iloit­se, äi­ti­si hy­veet pe­ri­nyt; iloit­se, ru­kouk­seen ja hurs­kau­teen kas­va­tet­tu! Iloit­se, sillä äi­ti­si siu­na­si Sinut ris­til­lä kil­voi­tuk­siin; iloit­se sillä säi­ly­tit siu­nauk­sen py­hä­nä aar­tee­na kuo­le­maa­si asti! Iloit­se, isän­ko­ti­si Her­ran rak­kau­den täh­den jät­tä­nyt; iloit­se, tämän maa­il­man hy­vyyk­siä tyh­jä­nä pi­tä­nyt!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

3. kon­tak­ki

Kor­keim­man voima to­ti­ses­ti suo­je­li Sinua ha­mas­ta lap­suu­des­ta­si, oi py­hit­tä­jä. Kun pu­to­sit kir­kon­tor­nis­ta, Herra var­je­li Sinut va­hin­goit­tu­mat­to­ma­na, ja ko­vas­ti kär­sies­sä­si itse maa­il­man Val­tia­tar il­mes­tyi tuo­den tai­vaas­ta pa­ran­nuk­sen. Sillä lap­ses­ta asti Sinä us­kol­li­ses­ti pal­ve­lit Ju­ma­laa lak­kaa­mat­ta lau­laen Hä­nel­le: Hal­le­lu­ja!

3. ii­kos­si

Tavoi­tel­len munk­kien en­ke­lie­lä­män kil­voi­tus­ta Sinä rien­sit py­hään Kio­van kau­pun­kiin ku­mar­ta­maan luo­la­luos­ta­rin py­hit­tä­jiä ja otit py­hit­tä­jä Do­si­feil­ta vas­taan käs­kyn läh­teä Sa­ro­vin luos­ta­riin. Us­kos­sa suu­te­lit kau­kaa tuota pyhää paik­kaa ja pe­ril­le pääs­tyä­si elit siel­lä Ju­ma­lal­le otol­li­sen elä­män. Mutta me ih­me­tel­len Ju­ma­lan huo­len­pi­toa Si­nus­ta har­taas­ti lau­lam­me Si­nul­le:

Iloit­se, maa­il­man tur­huu­det hy­län­nyt; iloit­se, tai­vaal­lis­ta isän­maa­ta pa­la­vas­ti kai­van­nut! Iloit­se, Kris­tus­ta koko sy­dä­mes­tä­si ra­kas­ta­nut; iloit­se Kris­tuk­sen hyvän ikeen kan­taak­se­si ot­ta­nut! Iloit­se, täy­del­li­sel­lä kuu­liai­suu­del­la täyt­ty­nyt; iloit­se, Her­ran py­hien käs­ky­jen us­kol­li­nen vaa­li­ja! Iloit­se, mie­le­si ja sy­dä­me­si ru­kouk­sel­la Ju­ma­las­sa vah­vis­ta­nut; iloit­se, hurs­kau­den hor­ju­ma­ton pyl­väs!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

4. kon­tak­ki

Tyyn­nyt­täen syn­nin­kiusaus­ten myrs­kyn Sinä kul­jit munk­ki­kil­voi­tuk­sen koko kai­dan ja mur­hei­den täyt­tä­män tien, kan­noit erak­koe­lä­män, kel­jaan sul­keu­tu­mi­sen, vai­ke­ne­mi­sen ja mo­niöi­sen val­vo­mi­sen ikeen. Ju­ma­lan ar­mos­ta ko­ho­sit voi­mas­ta voi­maan, teois­ta Ju­ma­lan nä­ke­mi­seen ja siir­ryit tai­vaan asun­toi­hin, jois­sa en­kel­ten kans­sa lau­lat Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

4. ii­kos­si

Oi py­hit­tä­jäi­sä Se­ra­fim, kuul­les­saan ja näh­des­sään pyhän elä­mä­si koko vel­jes­tö häm­mäs­tyi. Vel­jet tu­li­vat luok­se­si ja mie­tis­ke­li­vät sa­no­ja­si ja kil­voi­tus­ta­si ylis­täen Her­raa, joka on ih­meel­li­nen py­his­sään. Mekin kaik­ki kun­nioi­tam­me us­kos­sa ja rak­kau­des­sa Sinua, py­hit­tä­jäi­sä, ja lau­lam­me Si­nul­le:

Iloit­se, it­se­si Her­ral­le uh­rik­si kan­ta­nut; iloit­se, hi­mot­to­muu­den kor­keu­teen ko­hon­nut! Iloit­se, Kris­tuk­sen voi­tol­li­nen so­ti­las; iloit­se, tai­vaal­li­sen Isän­nän hyvä ja us­kol­li­nen pal­ve­li­ja! Iloit­se, hä­pe­ään jou­tu­ma­ton puo­lus­ta­jam­me Her­ran edes­sä; iloit­se, Sinä, esi­ru­koi­li­jam­me, joka vä­sy­mät­tä kään­nyt Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jän puo­leen! Iloit­se, erä­maan ih­meel­li­ses­ti tuok­su­va lilja; iloit­se, Ju­ma­lan armon tah­ra­ton astia!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

5. kon­tak­ki

Oi py­hit­tä­jä, maa­tes­sa­si sai­raa­na kuo­lin­vuo­teel­la ju­ma­lal­li­nen valo va­lai­si asu­muk­se­si, kun itse kaik­kein­puh­tain Neit­syt py­hien apos­to­lien Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen kans­sa saa­pui luok­se­si ja sanoi: "Hän on mei­dän su­kuam­me", ja kos­ket­ti pää­tä­si. Sinä pa­ra­nit pian ja lau­loit kii­tol­li­se­na Her­ral­le: Hal­le­lu­ja!

5. ii­kos­si

Kun ih­mis­su­vun vi­hol­li­nen näki pyhän ja puh­taan elä­mä­si, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, se ha­lusi tu­ho­ta Sinut. Se lä­het­ti kimp­puusi jul­mat ih­mi­set, jotka pa­hoin­pi­te­li­vät Sinut lähes hen­gil­tä. Mutta Sinä, pyhä isä, kär­sit kai­ken kuin sä­vyi­sä ka­rit­sa ja ru­koi­lit Her­raa louk­kaa­jie­si puo­les­ta. Ih­me­tel­len hy­vyyt­tä­si me kaik­ki lau­lam­me Si­nul­le:

Iloit­se, sä­vyi­säs­ti ja nöy­räs­ti Kris­tus­ta Ju­ma­laa seu­ran­nut; iloit­se, hy­vyy­del­lä­si pahan hen­gen voit­ta­nut! Iloit­se, sie­lun ja ruu­miin puh­tau­den uut­te­ra säi­lyt­tä­jä; iloit­se, ar­mo­lah­jo­jen täyt­tä­mä erak­ko! Iloit­se, Ju­ma­lan kir­kas­ta­ma sel­vä­nä­köi­syy­den lah­jan oman­nut kil­voit­te­li­ja; iloit­se, munk­kien ih­meel­li­nen ja vii­sas opet­ta­ja! Iloit­se, pyhän kir­kon ilo ja kers­kaus; iloit­se, Sa­ro­vin luos­ta­rin kun­nia ja kau­nis­tus!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

6. kon­tak­ki

Saro­vin erä­maa ju­lis­taa Sinun kil­voi­tus­ta­si ja vai­van­nä­köä­si, ju­ma­lan­kan­ta­ja Kris­tuk­sen pal­ve­li­ja, sillä Sinä täy­tit sen met­sät ja kor­vet ru­kouk­sen tuok­sul­la pi­täen esi­ku­va­na­si Ju­ma­lan pro­feet­taa Eliaa ja Her­ran Kas­ta­jaa Jo­han­nes­ta. Sinun kaut­ta­si puh­ke­si­vat erä­maas­sa ku­kois­tuk­seen Pyhän Hen­gen run­saat lah­jat. Pyhän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta Sinä teit monia ih­meel­li­siä te­ko­ja ja ke­ho­tit us­ko­via lau­la­maan Ju­ma­lal­le, lah­jo­jen an­ta­jal­le: Hal­le­lu­ja!

6. ii­kos­si

Sinä, au­tuas Se­ra­fim, lois­tit uu­te­na Moo­sek­sen kal­tai­se­na ju­ma­lan­nä­ki­jä­nä, sillä toi­mit­taes­sa­si puh­taas­ti pal­ve­lus­ta Her­ran alt­ta­ril­la tulit otol­li­sek­si nä­ke­mään kir­kos­sa Kris­tuk­sen yh­des­sä ruu­miit­to­mien voi­mien kans­sa. Ih­me­tel­len Ju­ma­lan hyvää tah­toa Sinua koh­taan me lau­lam­me Si­nul­le:

Iloit­se, ih­meel­li­nen ju­ma­lan­nä­ki­jä; iloit­se, kol­mi­sä­tei­sen Valon va­lai­se­ma! Iloit­se, kaik­kein­py­him­män Kol­mi­nai­suu­den us­kol­li­nen pal­ve­li­ja; iloit­se, Pyhän Hen­gen kau­nis­ta­ma asun­to! Iloit­se, ruu­miil­li­sil­la sil­mil­lä­si Kris­tuk­sen ja en­ke­lit näh­nyt; iloit­se ka­toa­vas­sa ruu­miis­sa­si pa­ra­tii­sin su­loi­suut­ta mais­ta­nut! Iloit­se, elä­män lei­pää syö­nyt; iloit­se, kuo­le­mat­to­muu­den juo­maa naut­ti­nut!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

7. kon­tak­ki

Oi py­hit­tä­jä, il­mais­tak­seen Si­nus­sa ku­vaa­mat­to­man lau­peu­ten­sa ih­mi­siä ra­kas­ta­va Herra teki Sinut to­ti­ses­ti Ju­ma­lan valoa lois­ta­vak­si lam­puk­si. Sillä teoil­la­si ja sa­noil­la­si Sinä joh­da­tit kaik­kia hurs­kau­teen ja Ju­ma­lan rak­kau­teen. Sen täh­den mekin kil­voi­tus­te­si valon va­lis­ta­mi­na ja ope­tuk­se­si lei­vän ra­vit­se­mi­na ylis­täm­me Sinua au­tu­aak­si ja lau­lam­me Sinut kir­kas­ta­neel­le Kris­tuk­sel­le: Hal­le­lu­ja!

7. ii­kos­si

Näh­des­sään Sinut Ju­ma­lan uu­dek­si va­li­tuk­si us­ko­vat kii­ruh­ti­vat surun ja sai­rau­den heitä koh­da­tes­sa kau­kaa­kin luok­se­si. Etkä Sinä hy­län­nyt mur­hei­den ras­kaut­ta­mia ih­mi­siä, vaan pa­ran­sit ja loh­du­tit ja ru­koi­lit hei­dän puo­les­taan. Sen täh­den sa­no­ma ih­meis­tä­si le­vi­si koko Ve­nä­jän­maa­han ja hen­gel­li­set lap­se­si ylis­ti­vät Sinua:

Iloit­se, jou­tui­sa ja ar­mol­li­nen lää­kit­si­jäm­me; iloit­se, sai­rauk­sien lau­pias pa­ran­ta­ja! Iloit­se, vaa­roi­hin ja vai­keuk­siin jou­tu­nei­den jou­tui­sa aut­ta­ja; iloit­se, ih­mis­sie­lu­jen rau­hat­to­muu­den su­loi­nen tyyn­nyt­tä­jä! Iloit­se, tu­le­vien asioi­den en­nal­ta nä­ki­jä; iloit­se, sa­lais­ten syn­tien sel­vä­kat­sei­nen pal­jas­ta­ja!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

8. kon­tak­ki

Näemme Si­nus­sa, oi py­hit­tä­jä, oudon ih­meen: vaik­ka olit sai­ras ja heik­ko van­hus, ru­koi­lit ki­vel­lä tuhat yötä ja tuhat päi­vää. Kuka voi sa­noin ku­va­ta, mitä kär­si­myk­siä ja tais­te­lu­ja koit, au­tuas isä, kun ylen­sit pyhät kä­te­si Ju­ma­lan puo­leen, voi­tit hen­ki­sen Ama­le­kin ja lau­loit Her­ral­le: Hal­le­lu­ja!

8. ii­kos­si

"Sinä olet kai­pauk­se­ni, Sinä olet au­tuu­te­ni, ih­meel­li­nen Jee­sus!", huusit Sinä, isä, ru­kouk­sis­sa­si erä­maan hil­jai­suu­des­sa. Me tur­huu­den pi­men­tä­mät, koko elä­mäm­me syn­neis­sä ku­lut­ta­neet, ylis­täm­me rak­kaut­ta­si Her­raan ja lau­lam­me Si­nul­le:

Iloit­se, Sinua ra­kas­ta­vien ja kun­nioit­ta­vien pe­las­tuk­ses­ta huo­leh­ti­ja; iloit­se, syn­tis­ten pa­ran­nuk­seen joh­dat­ta­ja! Iloit­se, ih­meel­li­nen vai­ke­ni­ja ja erak­ko; iloit­se, har­ras esi­ru­koi­li­jam­me! Iloit­se, Her­raa pa­la­vas­ti ra­kas­ta­nut; iloit­se, ru­kouk­sen tu­lel­la vi­hol­li­sen nuo­let polt­ta­nut! Iloit­se, sam­mu­ma­ton lamp­pu, joka palat erä­maas­sa ru­kouk­sen tulta; iloit­se, pa­la­va soih­tu, joka lois­tat hen­gel­li­siä lah­jo­ja!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

9. kon­tak­ki

Kaikki en­kel­voi­mat häm­mäs­tyi­vät outoa näkyä, sillä tai­vaan ja maan Ku­nin­ga­tar il­mes­tyi kel­jaan sul­keu­tu­neel­le van­huk­sel­le käs­kien häntä avaa­maan oven­sa, sal­li­maan oi­keaus­koi­sen kan­san tulla luok­seen ja opet­ta­maan kaik­kia lau­la­maan Kris­tuk­sel­le Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

9. ii­kos­si

Moni­sa­nai­set pu­heen­tai­ta­jat­kaan eivät ky­ke­ne ku­vaa­maan rak­kau­te­si voi­maa, oi au­tuas, sillä täyt­täen Ju­ma­la­näi­din käs­kyn Sinä an­tau­duit pal­ve­le­maan kaik­kia luok­se­si tu­le­via. Olit neu­vot­to­mien hyvä neu­vo­nan­ta­ja, ala­ku­lois­ten loh­dut­ta­ja, ek­sy­nei­den sä­vyi­sä opet­ta­ja ja sai­rai­den lää­kit­si­jä ja pa­ran­ta­ja. Sen täh­den me lau­lam­me Si­nul­le:

Iloit­se, Sinä, joka läh­dit maa­il­mas­ta erä­maa­han hank­ki­maan hy­vei­tä; iloit­se, Sinä, joka pa­la­sit erä­maas­ta luos­ta­riin kyl­vä­mään hy­veen sie­men­tä! Iloit­se, Pyhän Hen­gen armon va­lai­se­ma; iloit­se, sä­vyi­syy­den ja nöy­ryy­den täyt­tä­mä! Iloit­se, luok­se­si rien­tä­nei­den ra­kas­ta­va isä; iloit­se, lap­sia­si rak­kau­den sa­noil­la roh­kais­sut ja loh­dut­ta­nut! Iloit­se, Sinä, joka kut­suit luok­se­si tu­le­via ilok­si ja aar­teek­si; iloit­se, Sinä, joka pyhän rak­kau­te­si täh­den sait osak­se­si tai­vas­ten val­ta­kun­nan au­tuu­den!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

10. kon­tak­ki

Sinä, py­hit­tä­jä, saa­vuit pe­las­ta­van kil­voi­tuk­se­si pää­tök­seen ja ru­kouk­seen pol­vis­tu­nee­na an­noit au­tu­aan sie­lusi Ju­ma­lan kä­siin. Pyhät en­ke­lit kan­toi­vat sen Kaik­ki­val­ti­aan is­tui­men eteen, jotta sei­soi­sit kaik­kien py­hien kans­sa il­lat­to­mas­sa kun­nias­sa lau­laen pyhiä py­hem­mäl­le Sa­nal­le ylis­tys­lau­lua: Hal­le­lu­ja!

10. ii­kos­si

Kaik­kein­py­hin Neit­syt, py­hien hor­ju­ma­ton muuri ja munk­kien ilo, il­mes­tyi Si­nul­le kuo­le­ma­si edel­lä il­moit­taen en­nal­ta, että läh­tö­si Ju­ma­lan luo oli lä­hel­lä. Ja me Ju­ma­la­näi­din vie­rai­lua ih­me­tel­len lausum­me Si­nul­le:

Iloit­se, Sinä tai­vaan ja maan Ku­nin­gat­ta­ren kas­vois­ta kas­voi­hin näh­nyt; iloit­se, Sinä, jota Ju­ma­la­näi­ti ilah­dut­ti il­mes­ty­mi­sel­lään! Iloit­se, Sinä, joka sait hä­nel­tä tie­don tai­vaan asun­toi­hin siir­ty­mi­ses­tä; iloit­se, hurs­kaal­la kuo­le­mal­la elä­mä­si py­hyy­den osoit­ta­nut! Iloit­se, ru­kouk­ses­sa Ju­ma­la­näi­din iko­nin edes­sä nöy­rän hen­ke­si Ju­ma­lal­le an­ta­nut; iloit­se, ki­vut­to­mal­la läh­döl­lä­si en­nus­tuk­se­si täyt­tä­nyt! Iloit­se, Sinä, jonka Kaik­ki­val­ti­aan käsi on kuo­le­mat­to­muu­den sep­pe­leel­lä kruu­nan­nut; iloit­se, kaik­kien py­hien kans­sa pa­ra­tii­sin au­tuu­den pe­ri­nyt!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

11. kon­tak­ki

Sinä, oi py­hit­tä­jä, kan­noit kaik­kein­py­him­mäl­le Kol­mi­nai­suu­del­le lak­kaa­ma­ton­ta vei­sua ja koko elä­mäs­tä­si näim­me Sinun ole­van suuri ja hurs­kas kil­voit­te­li­ja. Sinä an­noit ek­sy­neil­le ym­mär­rys­tä ja pa­ran­sit sie­lun ja ruu­miin sai­rauk­sis­ta kär­si­viä. Kii­tol­li­si­na tästä Her­ran meil­le osoit­ta­mas­ta lau­peu­des­ta lau­lam­me aina Hä­nel­le: Hal­le­lu­ja!

11. ii­kos­si

Sinä, Ju­ma­las­sa au­tuas isä, olit eläes­sä­si valoa sä­tei­le­vä lamp­pu. Ja kuo­le­ma­si jäl­keen olet lois­ta­nut kirk­kaa­na täh­te­nä, sillä Sinä vuo­da­tat py­his­tä jään­nök­sis­tä­si ih­mei­den vir­to­ja kai­kil­le, jotka us­kos­sa ja rak­kau­des­sa rien­tä­vät luok­se­si. Sen täh­den me lausum­me Si­nul­le, läm­pi­mäl­le esi­ru­koi­li­ja­le ja ih­mei­den­te­ki­jäl­le:

Iloit­se, Sinä, jonka Herra kir­kas­ti mo­nil­la ih­meil­lään; iloit­se, Sinä, jonka rak­kaus lois­ti koko maa­il­maan! Iloit­se, Kris­tuk­sen rak­kau­den us­kol­li­nen seu­raa­ja; iloit­se, kaik­kien apua­si tar­vit­se­vien loh­du­tus! Iloit­se, ih­mei­den eh­ty­mä­tön lähde; iloit­se, sai­rai­den ja vai­vais­ten pa­ran­ta­ja! Iloit­se, el­vyt­tä­vän veden poh­ja­ton kaivo; iloit­se, sillä Sinun rak­kau­te­si ulot­tui kaik­kiin maan ää­riin!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

12. kon­tak­ki

Tun­tien Ju­ma­lan armon ja suu­ren roh­keu­te­si Hänen edes­sään me anom­me Sinua, py­hit­tä­jäi­sä: ru­koi­le har­taas­ti Her­raa var­je­le­maan pyhä kirk­kon­sa epä­us­kol­ta, ha­jaan­nuk­sel­ta, vaa­roil­ta ja kiusauk­sil­ta, jotta lau­lai­sim­me Sinun kaut­ta­si meil­le hy­vyyk­siä an­ta­val­le Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

12. ii­kos­si

Vei­sa­ten kun­ni­aa­si me ylis­täm­me au­tu­aak­si Sinua, py­hit­tä­jäi­sä, sillä Sinä olet loh­dut­ta­jam­me ja puo­lus­ta­jam­me, voi­mal­li­nen esi­ru­koi­li­jam­me Her­ran edes­sä. Ra­kas­taen lausum­me Si­nul­le:

Iloit­se, oi­keaus­koi­sen kir­kon yl­peys; iloit­se, kirk­kom­me kilpi ja va­rus­tus! Iloit­se, tien­näyt­tä­jä, joka joh­da­tat kaik­kia ian­kaik­ki­suu­den tiel­le; iloit­se, puo­lus­ta­jam­me ja suo­je­li­jam­me! Iloit­se, Ju­ma­lan voi­mal­la monia ih­mei­tä teh­nyt; iloit­se, vii­tal­la­si monia sai­rai­ta pa­ran­ta­nut! Iloit­se, kaik­ki pahan hen­gen juo­net voit­ta­nut; iloit­se, nöy­ryy­del­lä­si vil­lie­läi­met ke­syt­tä­nyt!

Iloit­se, py­hit­tä­jä Se­ra­fim, Sa­ro­vin ih­mei­den­te­ki­jä!

13. kon­tak­ki

Oi, ylen ih­meel­li­nen Ju­ma­lan pal­ve­li­ja ja suuri ih­mei­den­te­ki­jä, py­hit­tä­jäi­sä Se­ra­fim, ota vas­taan Si­nul­le ylis­tyk­sek­si kan­ta­mam­me vä­häi­nen ru­kous. Seis­tes­sä­si ku­nin­kai­den Ku­nin­kaan, Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen val­tais­tui­men edes­sä ru­koi­le puo­les­tam­me, että sai­sim­me Hä­nel­tä tuo­mio­päi­vä­nä lau­peu­den Hä­nel­le rie­mui­ten lau­laes­sam­me: Hal­le­lu­ja!

Се́й конда́къ глаго́лется три́жды. Та́же Икосъ 1-й и Конда́къ 1-й

1. ru­kous

Oi, ih­meel­li­nen isä Se­ra­fim, Sa­ro­vin suuri ih­mei­den­te­ki­jä, kaik­kien luok­se­si rien­tä­vien aina val­mis aut­ta­ja! Maal­li­sen elä­mä­si päi­vi­nä ku­kaan ei läh­te­nyt luo­ta­si tyh­jin käsin eikä loh­tua saa­mat­ta, vaan jo kas­vo­je­si nä­ke­mi­nen ja lem­pei­den sa­no­je­si kuu­le­mi­nen oli kai­kis­ta au­tu­aal­lis­ta. Si­nus­sa il­me­ni run­saa­na pa­ran­ta­mi­sen lahja, sel­vä­nä­ke­mi­sen lahja ja sai­rai­den sie­lu­jen lää­kit­se­mi­sen lahja. Rak­kau­te­si ei väis­ty­nyt meis­tä Ju­ma­lan kut­sut­tua Sinut maal­li­sis­ta vai­vois­ta tai­vaal­li­seen le­poon, ja on mah­do­ton­ta las­kea ih­me­te­ko­ja­si, jotka ovat mo­ni­nai­set kuin tai­vaan täh­det. Sillä, katso, Sinä il­mes­tyt Ju­ma­laa ra­kas­ta­vil­le kai­kis­sa maan ää­ris­sä ja pa­ran­nat heitä. Sen täh­den mekin anom­me Sinua: Oi, nöyrä ja hil­jai­nen Ju­ma­lan pal­ve­li­ja, us­ka­lias esi­ru­koi­li­ja Hänen edes­sään, Sinä et kos­kaan kään­ny­tä luo­ta­si niitä, jotka kut­su­vat Sinua avuk­seen. Kanna puo­les­tam­me voi­mal­li­nen ru­kouk­sem­me voi­mien Her­ral­le, että Hän vah­vis­tai­si isän­maam­me ja an­tai­si meil­le kai­ken, mikä on tar­peel­lis­ta tässä elä­mäs­sä ja hyö­dyk­si sie­lun pe­las­tuk­sel­le. Ru­koi­le, että Hän var­je­li­si mei­dät lan­kea­mas­ta syn­tiin ja opet­tai­si meil­le to­del­lis­ta ka­tu­mus­ta, jotta hor­ju­mat­ta as­tui­sim­me tai­vas­ten val­ta­kun­taan, missä Sinä nyt lois­tat las­ke­mat­to­mas­sa kun­nias­sa, ja jotta sai­sim­me lau­laa siel­lä kaik­kien py­hien kans­sa ylis­tys­tä Py­häl­le Kol­mi­nai­suu­del­le, elä­män läh­teel­le, ian­kaik­ki­ses­ti. Amen.

2. ru­kous

Oi, suuri Ju­ma­lan pal­ve­li­ja, ju­ma­lan­kan­ta­ja py­hit­tä­jäi­säm­me Se­ra­fim! Katso tai­vaal­li­ses­ta kun­nias­ta­si mei­dän nöy­rien, vai­vais­ten ja mo­nien syn­tien ras­kaut­ta­mien puo­leen, kun me pyy­däm­me Si­nul­ta apua ja loh­du­tus­ta. Katso lau­peu­des­sa­si mei­hin ja auta meitä pi­tä­mään nuh­teet­to­mas­ti Her­ran käs­kyt, py­sy­mään lu­ji­na oi­keas­sa us­kos­sa, ka­tu­maan jou­tui­sas­ti Ju­ma­lan edes­sä syn­te­jäm­me ja edis­ty­mään armon kaut­ta kris­til­li­ses­sä hurs­kau­des­sa, jotta oli­sim­me ar­vol­li­set saa­maan ru­kous­te­si puo­lus­tus­ta Ju­ma­lan edes­sä. Oi, Ju­ma­lan pyhä, kuule meitä, kun me us­kos­sa ja rak­kau­des­sa ru­koi­lem­me Sinua, äläkä ylen­kat­so meitä, kun tar­vit­sem­me puo­lus­tus­ta­si. Auta meitä nyt ja kuo­le­mam­me het­kel­lä. Suo­je­le meitä ru­kouk­sil­la­si pahan hen­gen juo­nil­ta, et­tei­vät ne saisi meitä val­taan­sa, vaan tu­li­sim­me avul­la­si otol­li­sik­si pe­ri­mään pa­ra­tii­sin au­tuu­den. Si­nuun me pa­nem­me toi­vom­me, lau­pias isä: opas­ta meitä pe­las­tuk­seen ja joh­da­ta meitä ian­kaik­ki­sen elä­män il­lat­to­maan va­loon puo­lus­ta­mal­la meitä kaik­kein­py­him­män Kol­mi­nai­suu­den val­tais­tui­men edes­sä, niin että kun­nioit­tai­sim­me ja kiit­täi­sim­me kaik­kien py­hien kans­sa Isän ja Pojan ja Pyhän Hen­gen ku­mar­ret­ta­vaa nimeä ian­kaik­ki­ses­ta ian­kaik­ki­seen. Amen.

Tro­pa­ri, 4. sä­vel­mä

Sinus­sa, oi au­tuas, ha­mas­sa nuo­ruu­des­sa­si syt­tyi rak­kaus Kris­tuk­seen, ja pa­laen ha­lus­ta Häntä ai­noa­ta pal­vel­la sinä kil­voit­te­lit erä­maas­sa lak­kaa­mat­to­mis­sa ru­kouk­sis­sa ja vai­vois­sa. Nöy­rin sy­dä­min saa­vu­tit sinä Kris­tuk­sen rak­kau­den ja tulit Ju­ma­la­näi­din eri­koi­ses­ti va­lit­se­mak­si. Se täh­den me sinua anom­me: Oi py­hit­tä­jäi­säm­me Se­ra­fim, esi­ru­kouk­sil­la­si auta meitä pe­las­tu­maan.

Kon­tak­ki, 2. sä­vel­mä

Maa­il­man kau­neu­den ja kai­ken sen ka­toa­vai­suu­den hyl­jät­tyä­si sinä menit Sa­ro­vin luos­ta­riin ja siel­lä en­kel­ten ta­voin eläen joh­da­tit monet pe­las­tuk­sen tiel­le. Sen täh­den, oi isä Se­ra­fim, on Kris­tus sinut kir­kas­ta­nut ja pa­ran­nus­ten ja ih­meit­ten lah­jal­la ri­kas­tut­ta­nut. Ja mekin si­nul­le lausum­me: Iloit­se, py­hit­tä­jäi­säm­me Se­ra­fim.

Aka­tis­tos Py­hit­tä­jäi­sä Se­ra­fim, Sa­ro­vi­lai­sel­le Ih­mei­den­te­ki­jä suo­mek­si
Muut teks­tit suo­mek­si