1. kon­tak­ki

Usko­ma­ton ja ih­meel­li­nen pa­ran­nus on an­net­tu meil­le sinun py­häs­sä iko­nis­sa­si, oi Val­tia­tar Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä. Sen il­mes­ty­mi­sen kaut­ta mei­dät on va­pau­tet­tu hen­gel­li­sis­tä ja ruu­miil­li­sis­ta sai­rauk­sis­ta sekä kai­kis­ta on­net­to­mis­ta olo­suh­teis­ta. Me tuom­me si­nul­le kii­to­sy­lis­tyk­sen, oi ar­mol­li­nen suo­je­li­ja. Oi val­tia­tar Neit­syt, jota me kut­sum­me eh­ty­mät­tö­mäk­si mal­jak­si, kal­lis­ta kor­va­si mei­dän puo­leem­me ja kuule ar­mol­li­ses­ti va­li­tuk­sem­me ja näe kyy­ne­leem­me, joita kan­nam­me sinun etee­si. Anna pa­ran­nus juop­pou­des­ta kär­si­vil­le, jotta huu­tai­sim­me si­nul­le us­kos­sa:

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

1. ii­kos­si

Enkel­ten voi­mat ja py­hien pal­jous lak­kaa­mat­ta ylis­tä­vät sinua Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, kaik­kien ku­nin­ga­tar, mei­dän syn­tis­ten lait­to­muu­des­sa ja syn­tien rip­peis­sä ry­pe­vien kris­tit­ty­jen esi­ru­koi­li­ja. Mei­dän pe­las­tuk­sem­me ja loh­du­tuk­sem­me on sinun ih­meel­li­ses­sä iko­nis­sa­si, jonka ar­mos­sa­si an­noit meil­le. Sitä kat­soen ai­noa­na täh­te­nä täh­tien pal­jou­den jou­kos­sa yö­tai­vaal­la me lopen uu­pu­neet huu­dam­me sy­dän­tem­me sy­vyyk­sis­tä:

Iloit­se sinä, joka olet lä­hes­ty­mät­tö­män Ju­ma­lan asuin­si­ja. Iloit­se sinä, muut­tu­ma­ton ih­meem­me. Iloit­se sinä, joka su­ruil­lam­me pyy­hit pois syn­tim­me. Iloit­se sinä, joka mur­heil­lam­me pa­ran­nat sai­rau­tem­me. Iloit­se sinä, joka ih­meel­li­sen iko­ni­si kaut­ta tuot meil­le tai­vaal­li­sen ar­mo­si. Iloit­se sinä su­re­vien sy­dän­tem­me riemu. Iloit­se sinä ih­meel­li­nen so­vi­tuk­sem­me Ju­ma­lan kans­sa.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

2. kon­tak­ki

Nähden kan­sa­si syvän surun ja mur­heen, jota pitää hal­lin­nas­saan juop­pou­den tu­hoi­sa pahe, sekä hei­dän to­del­li­sen ka­tu­muk­sen­sa sinä olet tah­to­nut, oi kaik­kein pyhin Neit­syt, osoit­taa ar­mo­si Ser­pu­ho­vin siu­na­tul­le kau­pun­gil­le ih­meel­li­sen eh­ty­mä­tön malja -iko­nin kaut­ta kai­kil­le niil­le, jotka ka­tu­val­la sy­dä­mel­lä us­kos­sa lan­kea­vat sen eteen ja sy­dä­men­sä sy­vyy­des­tä huu­ta­vat: Hal­le­lu­ja!

2. ii­kos­si

Ymmär­täen pyhän Var­laa­min kol­min­ker­tai­sen näyn ja hänen käs­kyn­sä mennä Ser­pu­ho­vin kau­pun­kiin, al­ko­ho­lis­miin sai­ras­tu­nut mies löysi siel­tä luos­ta­ris­ta sinun eh­ty­mä­tön malja -ni­mi­sen iko­ni­si. Näh­den täl­lai­sen armon suo­dun meil­le syn­ti­sil­le, me huu­dam­me si­nul­le kun­nioi­tuk­sel­la:

Iloit­se sinä, joka hurs­kai­den kaut­ta näy­tit meil­le syn­ti­sil­le sinun ih­meel­li­sen työsi kun­nian. Iloit­se sinä te­rä­vä­nä­köi­nen opas, joka osoi­tat meil­le pe­las­tuk­sen tien. Iloit­se, oi hyvä opet­ta­ja, joka hy­vyy­del­lä­si vedät meitä puo­lee­si. Iloit­se sinä, joka suot meil­le suu­ren siu­nauk­sen opet­taes­sa­si meil­le kii­tol­li­suut­ta. Iloit­se sinä, joka saa­tat mei­dät tun­te­maan epäi­lyk­ses­tä huo­li­mat­ta toi­voa an­taen meil­le sy­dä­men iloa. Iloit­se sinä, joka hä­vi­tät mei­dät tu­hoi­sat in­to­hi­mom­me. Iloit­se sinä, joka autat meitä hy­vis­sä ai­keis­sam­me.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

3. kon­tak­ki

Kaik­ki­val­ti­aan voima ja Ju­ma­la­näi­din armo vah­vis­ti­vat al­ko­ho­lis­mis­ta kär­si­nyt­tä mies­tä, kun hän kuu­liai­se­na pyhän Var­laa­min kaut­ta saa­dul­le Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jän käs­kyl­le aset­tui hal­vaan­tu­neis­ta ja­lois­taan huo­li­mat­ta Ser­pu­ho­vin kau­pun­gin ul­ko­puo­lel­le. Saa­vut­tu­aan hän löysi kaik­kein puh­taim­man Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jän iko­nin ja tuli näin pa­ran­ne­tuk­si sie­lun ja ruu­miin sai­rauk­sis­ta. Siksi sy­dä­men sy­vyy­des­tä hän kii­tol­li­se­na huu­dah­ti Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

3. ii­kos­si

Sinä olet eh­ty­mä­tön lähde, tai­vaal­lis­ten lah­jo­jen malja, joka ei kos­kaan tyh­je­ne. Ser­pu­ho­vin kau­pun­gin kansa, kuten myös kaik­ki or­to­dok­sit kai­kis­ta kau­pun­geis­ta ja ky­lis­tä, jotka tu­le­vat ih­meel­li­sen eh­ty­mä­tön malja -iko­nin luok­se, pa­ra­ne­vat. Ja niin he huu­ta­vat si­nul­le kii­tol­li­sin huu­lin:

Iloit­se, oi pyhän veden astia, joka hä­vi­tät su­rum­me. Iloit­se sinä malja, josta me saam­me pe­las­tuk­sen. Iloit­se sinä, joka hoi­dat mei­dän hen­gel­li­siä ja ruu­miil­li­sia sai­rauk­siam­me. Iloit­se sinä, jonka ru­kouk­set ke­syt­tä­vät in­to­hi­mom­me. Iloit­se sinä, joka annat kai­kil­le hei­dän tar­peen­sa mu­kaan. Iloit­se sinä, joka annat an­te­li­aas­ti kai­kil­le. Iloit­se sinä, joka ava­sit meil­le armon aar­teis­ton. Iloit­se sinä, joka osoi­tat armoa lan­gen­neil­le.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

4. kon­tak­ki

Into­hi­moil­la ja riip­pu­vuuk­sil­la kuor­ma­tut ih­mi­set, epäil­len mah­dol­li­suut­taan löy­tää kos­kaan va­pah­dus­ta, tu­le­vat ka­tuen sa­noin ku­vaa­mat­to­man ar­mo­si luo. Ja pa­ran­nut­tu­aan huu­ta­vat sy­dän­ten­sä sy­vyy­des­tä si­nus­ta syn­ty­neel­le Va­pah­ta­jal­le: Hal­le­lu­ja!

4. ii­kos­si

Nähden van­hem­pien surut ja kyy­ne­leet, niin kuin myös vai­mo­jen ja las­ten, joi­den omai­nen on riip­pu­vuu­den rii­vaa­ma, Herra antoi meil­le sinun iko­ni­si, oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, ja ne jotka tu­le­vat sen luok­se saa­vat loh­du­tuk­sen ja hen­gel­li­sen ilon. Ja niin me huu­dam­me si­nul­le kyy­ne­lin ja kii­tol­li­suu­del­la:

Iloit­se, oi lam­mas, joka syn­ny­tit Ju­ma­lan Ka­rit­san. Iloit­se sinä kauha, jolla am­men­nam­me kuo­le­mat­to­muu­den läh­tees­tä. Iloit­se sinä mur­heel­lis­ten äi­tien loh­du­tus. Iloit­se sinä toi­vot­to­mien toivo. Iloit­se sinä, joka ar­mol­li­ses­ti suo­je­let luok­se­si rien­tä­viä. Iloit­se sinä su­re­vien ilo ja riemu. Iloit­se sinä, jonka aut­ta­va käsi on sitä et­si­vien kans­sa.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

5. kon­tak­ki

Oi kaik­kein ar­mol­li­sin Val­tia­tar, sinä olet osoit­ta­nut meil­le pyhän iko­ni­si Ju­ma­lan luok­se joh­ta­vak­si täh­dek­si, jota kat­soen sinua ru­koil­len me voim­me sanoa: Oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, suo al­ko­ho­lis­mis­ta ja muis­ta sai­rauk­sis­ta kär­si­vil­le mie­len ja ruu­miin pa­ran­nus sekä opeta meitä kaik­kia ylis­tä­mään Ju­ma­laa lau­laen: Hal­le­lu­ja!

5. ii­kos­si

Oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, olem­me näh­neet sinun ih­me­te­ko­si niil­le, jotka nöy­räs­ti kun­nioit­ta­vat Ser­po­ho­vis­sa ih­meel­li­ses­ti il­mes­ty­nyt­tä iko­nia­si. Sa­moin sinä vuo­da­tat ih­mei­tä sen ko­pioi­ta omaa­vil­le. Ja me kaik­ki huu­dam­me Si­nul­le:

Iloit­se sinä, joka olet nopea suo­je­li­ja luok­se­si rien­tä­vil­le. Iloit­se sinä, joka kuu­let ru­kouk­sem­me. Iloit­se sinä, joka siu­na­sit Ser­pu­ho­vin kau­pun­kia. Iloit­se sinä, joka osoi­tit ih­meit­te­si kun­nian Mos­ko­van seu­dul­le. Iloit­se sinä kaik­kien pa­ran­nus­ta tar­vit­se­vien eh­ty­mä­tön aarre. Iloit­se sinä mal­til­li­suut­ta et­si­vien voi­mal­li­nen apu. Iloit­se sinä maa­il­maa, lihaa, Saa­ta­naa ja riip­pu­vuut­ta vas­taan tais­te­le­vien apu. Iloit­se sinä maa­il­mas­sa hyvää elä­mää elä­vien puo­lus­ta­ja.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

6. kon­tak­ki

Oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, me ju­lis­tam­me sinun ih­mei­tä­si, joita vuo­da­tat eh­ty­mä­tön malja -iko­ni­si kaut­ta, sekä kyy­ne­leh­tien ru­koi­lem­me sinua: Pe­las­ta mei­dät juo­mi­sen in­to­hi­mos­ta ja muis­ta riip­pu­vuuk­sis­ta ja syn­neis­tä. Opeta meitä, oi Puh­das, pi­dät­täy­ty­mään kai­kes­ta epä­puh­taas­ta sekä lau­la­maan Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

6. ii­kos­si

Juma­lal­li­sen kun­nian va­los­sa sinä kat­sot Poi­kaa­si, ian­kaik­kis­ta Ju­ma­laa ja Her­raa Jee­sus­ta Kris­tus­ta, joka sei­soo mal­jas­sa, kuten on ku­vat­tu mys­ti­ses­sä eh­ty­mä­tön malja -ni­mi­ses­sä iko­nis­sa­si. Sinä annat va­pah­duk­sen juo­pot­te­lus­ta meil­le, jotka tu­lem­me luok­se­si kan­taen tätä lak­kaa­ma­ton­ta ylis­tys­tä:

Iloit­se sinä, josta en­kel­ten voi­mat ja ih­mis­su­ku rie­muit­see. Iloit­se sinä, jonka kun­nia ylit­tää in­hi­mil­li­sen ja tai­vaal­li­sen ylis­tyk­sen. Iloit­se sinä, joka pal­jas­tit meil­le ju­ma­lal­li­sen eu­ka­ris­tian sa­lai­suu­den näyt­täen Poi­ka­si kuvan mal­jas­sa. Iloit­se sinä, joka näy­tit meil­le Ju­ma­lan Ka­rit­san, joka on aina syö­tä­vä, mutta ei ku­lu­va. Iloit­se sinä elä­män ja kuo­le­mat­to­muu­den malja, joka joh­taa ian­kaik­ki­sen elä­män por­teil­le. Iloit­se sinä, joka juo­tat mei­dän ja­noi­set sie­lum­me kuo­le­mat­to­muu­den läh­teen ve­del­lä. Iloit­se sinä, joka et evää siu­naus­ta­si tor­ju­tuil­ta ja hal­vek­si­tuil­ta. Iloit­se sinä, joka sää­li­väi­syy­des­sä­si vedät mei­dät ylös ka­do­tuk­sen kui­lus­ta.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

7. kon­tak­ki

Eräs mies ha­lusi kiit­tää sinua, oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, pa­ran­nut­tu­aan al­ko­ho­lis­mis­ta. Hän kau­nis­ti sinun ih­meel­li­sen iko­ni­si Ser­pu­ho­vis­sa, lau­laen Ju­ma­lal­le sy­dä­men­sä sy­vyyk­sis­tä: Hal­le­lu­ja!

7. ii­kos­si

Me näem­me uuden ih­meen py­häs­sä iko­nis­sa­si, oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä. Ju­ma­lan pal­ve­li­ja Ste­fa­nos, al­ko­ho­lis­min uhri, anoi sinun äi­dil­li­siä esi­ru­kouk­sia­si, ja hä­nel­le suo­tiin pa­ran­tu­mi­nen. Kii­tol­li­suu­del­la hän kau­nis­ti sinun iko­ni­si ar­vok­kail­la lah­joil­la, ja lan­ge­ten sen eteen hän huusi si­nul­le kyy­ne­leh­tien:

Iloit­se sinä pa­ran­nuk­sen elä­mää vuo­dat­ta­va lähde. Iloit­se sinä ju­ma­lal­lis­ten lah­jo­jen tai­vaal­li­nen malja. Iloit­se sinä pa­ran­nus­ta vir­taa­va joki. Iloit­se sinä kaik­ki in­to­hi­mom­me hu­kut­ta­va meri. Iloit­se sinä, jonka hel­lät äi­dil­li­set kädet nos­ta­vat juo­pu­muk­sen pai­non alle pai­nu­vat. Iloit­se sinä, joka et hyl­kää kii­tol­li­suu­den osoi­tuk­se­na saa­tu­ja lah­jo­ja. Iloit­se sinä hurs­kaan kan­san riemu. Iloit­se sinä, joka suot meil­le meitä hyö­dyt­tä­vät ano­mi­sem­me.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

8. kon­tak­ki

Uskot­to­mil­le on outoa ja us­ko­ma­ton­ta kuul­la sinun eh­ty­mä­tön malja -iko­ni­si vä­lit­tä­mis­tä ih­meis­tä. Mutta meil­le us­ko­vil­le sinun sa­na­si en­sim­mäi­sen iko­nin edes­sä "Mi­nus­ta syn­ty­neen armo ja oma siu­nauk­se­ni on aina tämän iko­nin kans­sa" tih­ku­aa ar­moa­si. Ja niin, suur­ta kun­nioi­tus­ta osoit­taen, me huu­dam­me Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

8. ii­kos­si

Kansa, joka kär­sii al­ko­ho­lis­mis­ta ja riip­pu­vai­suuk­sis­ta, panee kai­ken toi­von­sa si­nuun, oi Val­tia­tar. Ku­mar­ru sai­rauk­siem­me ja in­to­hi­mo­jem­me puo­leen. sillä kuka muu kuin sinä, oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, nos­taa mei­dät pe­ri­ka­don kui­lus­ta ja ruu­miil­li­ses­ta ja hen­gel­li­ses­tä kur­juu­des­ta? Ja niin pol­vem­me not­kis­taen me huu­dam­me si­nul­le:

Iloit­se sinä, joka et torju syn­tis­ten ru­kouk­sia. Iloit­se sinä, joka autat apua ano­via. Iloit­se sinä, joka osoi­tat myö­tä­tun­to­si syn­ti­sil­le. Iloit­se sinä, joka roh­kai­set toi­von­sa me­net­tä­nei­tä. Iloit­se sinä, joka ojen­nat aut­ta­van kä­te­si niil­le, jotka kär­si­vät juop­pou­des­ta. Iloit­se sinä, joka armon lah­jal­la­si loh­du­tat lo­put­to­mas­ti kär­si­viä. Iloit­se sinä, joka hoi­vaat mei­dän ruu­miil­li­sia ja tunne-elä­mäm­me sai­rauk­sia. Iloit­se sinä, joka ope­tat meitä hal­vek­si­maan tämän elä­män tyh­jiä nau­tin­to­ja.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

9. kon­tak­ki

Kaikki en­ke­lit ovat häm­mäs­ty­nei­tä sinun ar­mos­ta­si, oi Herra, sillä sinä an­noit syn­ti­sel­le ih­mis­kun­nal­le vah­van suo­je­li­jan ja aut­ta­jan. Hän kat­soo alas mei­dän heik­kouk­siem­me puo­leen ja pa­ran­taa kaik­ki juop­pou­den kat­ke­ras­ta sai­rau­des­ta ja opet­taa us­ko­vai­sia lau­la­maan: Hal­le­lu­ja!

9. ii­kos­si

Ylen­net­ty ih­mis­mie­li ei voi ylis­tää tar­peek­si sinun kun­niak­kaan iko­ni­si il­mes­ty­mis­tä, oi Val­tia­tar. Me syn­ti­set emme voi kan­taa otol­lis­ta ylis­tys­tä Suo­je­li­jat­ta­rel­lem­me. Näh­tyäm­me lu­ke­mat­to­mia iko­ni­si vuo­dat­ta­mia ih­mei­tä me iloit­sem­me sy­dä­mes­säm­me ja hen­ges­säm­me sekä huu­dam­me:

Iloit­se sinä, jonka pyhät kas­vot vuo­dat­ta­vat ih­mei­tä. Iloit­se sinä, joka no­peas­ti va­pau­tat mei­dät su­rus­ta ja mur­hees­ta. Iloit­se sinä, joka saa­tat hä­pe­ään sinut kiel­tä­neet. Iloit­se sinä, joka suo­je­let kai­kel­ta pa­hal­ta luok­se­si rien­tä­vät. Iloit­se sinä, joka hel­läl­lä lois­teel­la­si ha­jo­tat in­to­hi­mo­jem­me ja syn­tiem­me pi­mey­den. Iloit­se sinä, joka osoi­tat meil­le ka­tu­muk­sen polun. Iloit­se sinä, joka olet so­vit­te­li­jam­me van­hurs­kaan tuo­ma­rin edes­sä.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

10. kon­tak­ki

Toi­voen pe­las­ta­va­si kaik­ki al­ko­ho­lis­min ja mui­den riip­pu­vai­suuk­sien sai­ras­tut­ta­mat sinä olet an­ta­nut meil­le ih­meel­li­sen iko­ni­si, oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, niin että kaik­ki kär­si­vät voi­si­vat tulla ih­meel­li­sen ku­va­si eteen ja pa­ran­nut­tu­aan voi­si­vat ar­ka­na huu­taa Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

10. ii­kos­si

Sinä olet muuri ja kilpi, oi Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, niil­le, jotka kär­si­vät juop­pou­des­ta, sekä niil­le, jotka tu­le­vat luok­se­si toi­voen ja kun­nioit­taen pyhää iko­nia­si, sillä Ju­ma­la antoi sen meil­le avuk­si ja pa­ran­nuk­sek­si tu­hoa­vis­ta riip­pu­vai­suuk­sis­ta. Ja niin Hän in­noit­taa meitä lau­la­maan si­nul­le:

Iloit­se sinä, joka lie­vi­tät kär­si­myk­siäm­me ja annat epä­toi­voi­sil­le toi­von. Iloit­se sinä, joka olet sai­rauk­siem­me pa­ran­nus. Iloit­se sinä, joka puh­tau­del­la­si pyy­hit pois tur­me­luk­sem­me. Iloit­se sinä, joka py­hyy­del­lä­si va­lai­set pi­mey­tem­me. Iloit­se sinä, joka myö­tä­tun­non vii­tal­la vaa­te­tat kuo­le­vai­sen ruu­miim­me. Iloit­se sinä, joka voi­mal­la­si vah­vis­tat mei­dän ru­kouk­sem­me. Iloit­se sinä, joka vah­vis­tat meitä heik­kouk­sis­sam­me. Iloit­se sinä, joka kar­ko­tat meitä ym­pä­röi­vät in­to­hi­mo­jen tum­mat pil­vet.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

11. kon­tak­ki

Oi Puh­das, älä hal­vek­si nöy­rää lau­luam­me, jonka tuom­me si­nul­le rak­kau­tem­me täy­tey­des­tä si­ne­tik­si. Älä kään­nä kas­vo­ja­si niis­tä, jotka kär­si­vät juo­pu­muk­ses­ta ja epä­toi­vos­ta. Auta meitä, jotta myös mei­dät puh­dis­tet­tai­siin kai­kes­ta epä­puh­tau­des­ta ja voi­sim­me syys­tä ja oi­keu­te­tus­ti lau­laa Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

11. ii­kos­si

Oi kaik­kein pyhin Val­tia­tar! Iko­nis­sa­si me näem­me pa­la­van kynt­ti­län lail­la ar­mo­si sä­tei­tä, jota ym­pä­röi py­hien ja mart­tyy­rien jouk­ko. Sinä osoi­tat meil­le van­hurs­kau­den polun. Me kut­sum­me sinua ja lausum­me:

Iloit­se sinä, joka pyhän Dom­ni­kan esi­ru­kouk­sil­la pe­las­tat mei­dät tämän maa­il­man vai­vois­ta. Iloit­se sinä, joka hänen ano­muk­sien­sa kaut­ta autat mei­dät sel­viä­mään lihan in­to­hi­mois­ta. Iloit­se sinä, joka pyhän mart­tyy­ri Var­laa­min ru­kouk­sien täh­den täy­tät sy­dä­mem­me hurs­kail­la aja­tuk­sil­la. Iloit­se sinä, joka hänen ano­muk­sien­sa täh­den va­lai­set oman­tun­tom­me. Iloit­se sinä, joka pyhän mart­tyy­ri Pa­ras­ke­van ru­kouk­sil­la va­pau­tat ne, jotka kär­si­vät juop­pou­des­ta. Iloit­se sinä, joka hänen ano­muk­sien­sa täh­den kut­sut mei­dät ka­tu­muk­seen ja valp­pau­teen. Iloit­se sinä, joka yh­des­sä pyhän mart­tyy­ri An­ti­pan kans­sa peh­men­nät kat­ke­rat sy­dä­met. Iloit­se sinä, joka hänen kans­saan pe­las­tat sinun ni­meä­si huu­ta­vat.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

12. kon­tak­ki

Armo, joka lois­taa sinun eh­ty­mä­tön malja -iko­nis­ta­si, kut­suu kaik­kia kär­si­viä, on­net­to­mia, les­kiä ja or­po­ja, ja eri­tyi­ses­ti al­ko­ho­lis­mia sai­ras­ta­via. Ku­kaan ei lähde tyh­jin käsin sinun eh­ty­mät­tö­män mal­ja­si luota, oi ar­mol­li­nen, vaan on täy­tet­ty ju­ma­lal­li­sil­la lah­joil­la. Ja niin vas­taa­no­tet­tu­aan pa­ran­nuk­sen ja avun he lau­la­vat si­nul­le: Hal­le­lu­ja!

12. ii­kos­si

Ylis­täen sinun ih­meel­li­siä te­ko­ja­si ja meitä riip­pu­vuuk­sis­ta kär­si­viä koh­taan osoit­ta­maa­si suur­ta ar­moa­si me anom­me sinua, oi sää­li­väi­nen, pe­las­ta, ar­mah­da, osoi­ta meil­le oikea tie ja äläkä hyl­kää meitä, jotka et­sim­me sinun suo­je­lus­ta­si ja huu­dam­me si­nul­le:

Iloit­se sinä, joka ra­vit­set meitä tiel­läm­me rait­tiu­teen. Iloit­se sinä, joka ar­mo­si kas­teen kaut­ta va­pau­tat mei­dät al­ko­ho­lin hi­mos­ta. Iloit­se sinä, joka ar­mol­la­si pa­ran­nat mei­dät riip­pu­vai­suuk­sis­tam­me. Iloit­se sinä, joka autat no­peas­ti kaik­kia, jotka kär­si­vät kai­ken­lai­sis­ta riip­pu­vai­suuk­sis­ta. Iloit­se sinä, joka nöy­ryy­tät yl­peät. Iloit­se sinä, joka ylen­nät nöy­rät ja toi­vot kaik­kien pe­las­tus­ta.

Iloit­se sinä eh­ty­mä­tön malja, joka sam­mu­tat hen­gel­li­sen ja­nom­me!

13. kon­tak­ki

Oi kaik­kiar­mol­li­nen mei­dän Her­ram­me ja Ju­ma­lam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen äiti, kuule ru­kouk­sem­me, ja pa­ran­na kaik­ki sai­rau­tem­me, ruu­miil­li­set ja sie­lul­li­set, ja eri­tyi­ses­ti pal­ve­li­ja­si [и́мярекъ], joka kär­sii sai­rauk­sis­ta, niin että hän ei tu­hou­tui­si, vaan pe­las­tui­si ja niin lau­lai­si Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja, hal­le­lu­ja, hal­le­lu­ja!

Се́й конда́къ глаго́лется три́жды. Та́же Икосъ 1-й и Конда́къ 1-й

1. ru­kous

Oi ar­mol­li­nen ja pyhä Val­tiat­ta­rem­me, or­po­jen toivo ja suoja, muu­ka­lais­ten puo­lus­ta­ja, avun­tar­pees­sa ole­vien apu ja kat­ke­rien suo­je­lus: Sinä näet mei­dän on­net­to­muu­tem­me, näet su­rum­me. Kiusauk­set ym­pä­röi­vät meitä joka puo­lel­ta, eikä ole ke­tään joka suo­je­li­si meitä. Sinä itse, auta meitä, sillä me olem­me heik­ko­ja. Ruoki meitä, sillä me olem­me muu­ka­lai­sia. Osoi­ta meil­le ek­sy­neil­le tie. Pa­ran­na mei­dät, sillä me olem­me haa­voit­tu­neet. Pe­las­ta mei­dät, sillä meil­lä ei ole toi­voa. Meil­lä ei ole muuta apua, ei muuta puo­lus­tus­ta tai loh­du­tus­ta kuin sinä, oi kaik­kien kär­si­vien ja ras­kau­tet­tu­jen Äiti. Katso alas mei­hin syn­ti­siin, sillä me olem­me kovia ja kat­ke­ria, ja suo­je­le meitä sinun py­häl­lä peit­teel­lä­si, jotta me va­pau­tet­tui­na kai­kes­ta meitä vas­taan hyök­kää­väs­tä pa­has­ta, ja eri­tyi­ses­ti juop­pou­des­ta, kun­nioit­tai­sim­me sinun kaik­ki­py­hää ni­meä­si. Amen.

2. ru­kous

Oi kaik­kiar­mol­li­nen Val­tia­tar, me tur­vaam­me sinun suo­je­luk­see­si. Älä hal­vek­si ano­muk­siam­me, vaan hy­vän­tah­toi­ses­ti kuule meitä vai­mo­ja, lap­sia, mie­hiä, van­hem­pia ja kaik­kia meitä, jotka kär­sim­me kai­ken­lais­ten riip­pu­vuuk­sien pai­nos­ta. Uu­dis­ta ne, jotka nii­den vuok­si ovat kään­ty­neet pois py­häs­tä kirk­ko­äi­dis­tä ja sen suo­mas­ta pe­las­tuk­ses­ta. Oi ar­mol­li­nen Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, kos­ke­ta hei­dän sy­dä­mi­ään ja no­peas­ti uu­dis­ta hei­dät ja ohjaa heitä hyö­dyl­li­seen ka­tu­muk­seen. Ano Poi­kaa­si, Kris­tus­ta, mei­dän Ju­ma­laam­me, an­ta­maan an­teek­si rik­ko­muk­sem­me, älä kään­nä pois meis­tä Hänen ar­mo­aan kan­sal­leen, vaan että Hän kään­täi­si mei­dät va­ka­va­mie­li­syy­teen ja puh­tau­teen. Ota vas­taan, oi kaik­kein pyhin Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jä, las­ten­sa puo­les­ta it­ke­vien äi­tien kyy­ne­leet, puo­li­soi­den­sa vuok­si nyyh­kyt­tä­vät vai­mot, lap­set, orvot, ker­jä­läi­set ja kaik­ki hy­lä­tyt, sekä mei­dät, sinun iko­nia­si kun­nioit­ta­vat. Kan­ta­koon sinun ru­kouk­se­si mei­dän ano­muk­sem­me Kaik­ki­val­ti­aan is­tui­men eteen. Suo­je­le meitä ja var­je­le meitä kai­kis­ta vi­hol­li­sen juo­nis­ta, pahan an­sois­ta ja pel­jät­tä­väs­tä kuo­le­mam­me het­kes­tä, auta meitä ole­maan kom­pas­tu­mat­ta tuo­mio­het­kel­lä. Ru­kouk­sie­si kaut­ta pe­las­ta mei­dät ikui­ses­ta tuo­mios­ta, jotta Ju­ma­lan armo suo­je­li­si meitä tu­le­vi­na ai­koi­na. Amen.

Tro­pa­ri, 4. sä­vel­mä

Tänään me us­ko­vai­set tu­lem­me Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jän ju­ma­lal­li­sen ja ih­meel­li­sen iko­nin eteen. Se täyt­tää us­ko­vai­set ar­mol­la hänen eh­ty­mät­tö­mäs­tä mal­jas­taan ja osoit­taa heil­le suu­ria ih­mei­tä. Ja me, jotka olem­me näh­neet ja kuul­leet niis­tä, iloit­sem­me sy­dä­mis­säm­me ja huu­dam­me sy­vil­lä tun­teil­la ja rak­kau­del­la: Oi kaik­kiar­mol­li­nen Val­tia­tar, pa­ran­na mei­dän sai­rau­tem­me ja in­to­hi­mom­me ru­koi­le­mal­la Poi­kaa­si, Kris­tus­ta, mei­dän Ju­ma­laam­me, pe­las­ta­maan mei­dän sie­lum­me.

Aka­tis­tos Ju­ma­la­näi­din ikoni Eh­ty­mä­tön malja suo­mek­si
Muut teks­tit suo­mek­si