1. kon­tak­ki

Voi­tol­li­nen ih­meit­ten te­ki­jä ja us­kol­li­nen Kris­tuk­sen pal­ve­li­ja. Sinä vuo­da­tat koko maa­il­mal­le kal­li­sar­vois­ta lau­peu­den mir­haa ja eh­ty­mät­tö­miä armon ih­mei­tä. Minä rak­kau­del­la ylis­tän Sinua, pyhä esi­pai­men Ni­ko­laos. Mutta Sinä, jolla on us­kal­lus Her­ran edes­sä, va­pah­da minua kai­kis­ta vaa­rois­ta, että huu­tai­sin Si­nul­le:

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

1. ii­kos­si

Tai­vaan en­ke­lin kal­tai­sek­si osoit­ti Sinut luo­ma­kun­nan Luoja, vaik­ka olet­kin maal­li­nen luon­to­si puo­les­ta, sillä näh­ty­ään hurs­kau­den he­del­miä tuot­ta­van sie­lusi hy­vyy­den, oi au­tuas Ni­ko­laos, Hän opet­ti kaik­kia huu­ta­maan Si­nul­le:

Iloit­se, äidin koh­dus­ta al­kaen puh­dis­tet­tu! Iloit­se, elä­män lop­puun asti py­hi­tet­ty! Iloit­se Sinä, joka syn­ty­mi­sel­lä­si saa­toit van­hem­pa­si ih­met­te­le­mään! Iloit­se Sinä, joka heti syn­ty­mi­se­si jäl­keen il­mai­sit sie­lusi voi­mat! Iloit­se, lu­va­tun maan is­tu­tus! Iloit­se, ju­ma­lal­li­sen is­tu­tuk­sen kukka! Iloit­se, Kris­tuk­sen vii­ni­tar­han he­del­mää te­ke­vä vii­ni­puu! Iloit­se, Jee­suk­sen puu­tar­han ih­mei­tä kas­vat­ta­va puu! Iloit­se, pa­ra­tii­sin kau­nis kukka! Iloit­se, Kris­tuk­sen hy­vä­tuok­sui­nen mirha! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si kar­ko­te­taan mur­heet! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si tuo­daan ilo!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

2. kon­tak­ki

Näh­des­säm­me Sinun lau­peu­den­te­ko­si, oi Ju­ma­las­sa vii­sas Ni­ko­laos, mei­dän sie­lum­me ja ruu­miim­me va­lis­tu­vat ja me tun­nem­me Sinut ih­meel­li­sek­si elä­mää tuot­ta­vak­si mir­han vuo­dat­ta­jak­si. Sillä Ju­ma­lan ar­mo­voi­man ih­meil­lä Sinä vir­voi­tat kuin ve­del­lä niitä, jotka us­kos­sa huu­ta­vat Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

2. ii­kos­si

Opet­taen ym­mär­tä­mään kä­sit­tä­mät­tö­män opin py­häs­tä Kol­mi­nai­suu­des­ta Sinä olit Ni­keas­sa py­hien isien kans­sa oi­kean uskon puo­lus­ta­ja­na, sillä Sinä tun­nus­tit Pojan Isän kans­sa yhtä ian­kaik­ki­sek­si ja sa­mal­la is­tui­mel­la ole­vak­si, mutta mie­let­tö­män Areiok­sen har­hao­pin Sinä ku­mo­sit. Sen täh­den us­ko­vai­set ovat op­pi­neet ylis­täen vei­saa­maan Si­nul­le:

Iloit­se, ju­ma­li­suu­den tu­ki­pyl­väs! Iloit­se, us­ko­vais­ten lin­noi­tus! Iloit­se, oi­keaus­koi­suu­den luja va­rus­tus! Iloit­se, Py­him­män Kol­mi­nai­suu­den kun­nian ylis­tys! Iloit­se Sinä, joka ju­lis­tit Pojan yhtä kun­nioi­tet­ta­vak­si Isän kans­sa! Iloit­se Sinä, joka har­haop­pi­sen Areiok­sen ajoit pois py­hien ko­kouk­ses­ta! Iloit­se isä, isien jalo kau­neus! Iloit­se, kaik­kien ju­ma­lis­ten vii­sas hy­vyys! Iloit­se, tu­lis­ten pu­hei­den pi­tä­jä! Iloit­se, lau­ma­si hyvä joh­ta­ja! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si usko vah­vis­tuu! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si har­hao­pit ku­kis­tu­vat!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

3. kon­tak­ki

Ylhääl­tä Si­nul­le an­ne­tul­la voi­mal­la Sinä, oi Ju­ma­lan kan­ta­ja isä Ni­ko­laos, olet kär­si­vien kas­voil­ta kaik­ki kyy­ne­leet pois­ta­nut, sillä Sinä olit näl­käis­ten ruok­ki­ja­na, me­rel­lä pur­jeh­ti­vien oh­jaa­ja­na, sai­rait­ten pa­ran­ta­ja­na, ja kaik­kien nii­den aut­ta­ja­na, jotka huu­ta­vat Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

3. ii­kos­si

Oi isä Ni­ko­laos, Si­nul­le olisi vei­sat­ta­va ylis­tys tai­vaas­ta eikä maan pääl­tä, sillä kuin­ka ku­kaan ih­mi­sis­tä ky­ke­nee ju­lis­ta­maan Sinun py­hyy­te­si suu­ria te­ko­ja! Mutta me rak­kau­te­si voit­ta­mi­na huu­dam­me Si­nul­le:

Iloit­se, ka­rit­sain ja pai­men­ten esi­ku­va! Iloit­se, ta­po­jen pyhä puh­dis­ta­ja! Iloit­se, suu­rien hy­veit­ten kan­ta­ja! Iloit­se, py­hyy­den puh­das ja kun­nioi­tet­ta­va asun­to! Iloit­se, kirk­kaan ja su­loi­sen valon lähde! Iloit­se, kul­ta­sä­tei­nen ja puh­das valo! Iloit­se, en­ke­lien kans­sa seu­rus­te­li­ja! Iloit­se, ih­mis­ten hyvä opet­ta­ja! Iloit­se, hurs­kaan uskon ohje! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si me va­pau­dum­me ruu­miil­li­sis­ta hi­mois­ta! Iloit­se, hen­gel­li­sen sä­vyi­syy­den esi­ku­va! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si me tu­lem­me täy­teen hen­gel­lis­tä iloa!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

4. kon­tak­ki

Häm­men­nys val­taa minun mie­le­ni: kuin­ka osai­sim­me ar­vo­si mu­kaan ylis­tää ih­meel­li­siä te­ko­ja­si, oi au­tuas Ni­ko­laos, sillä ei ku­kaan voi niitä lukea. Kui­ten­kin us­kal­lam­me ih­meel­li­ses­ti Si­nus­sa kun­nioi­tet­ta­val­le Ju­ma­lal­le vei­sa­ta: Hal­le­lu­ja!

4. ii­kos­si

Lähel­lä ole­vat ja kau­kai­set ovat kuul­leet, oi Ju­ma­las­sa vii­sas Ni­ko­laos, Sinun suu­ris­ta ih­meis­tä­si, kuin­ka Sinä kii­ruh­dat hä­däs­sä ole­vien luok­se aut­ta­maan pian kaik­kia niitä, jotka vei­saa­vat Si­nul­le:

Iloit­se, mur­hees­ta pääs­tä­jä! Iloit­se, armon ja­ka­ja! Iloit­se, odot­ta­mat­to­mien on­net­to­muuk­sien pois­ta­ja! Iloit­se, toi­vot­ta­vien hy­veit­ten is­tut­ta­ja! Iloit­se, hä­däs­sä ole­vien jou­tui­sa aut­ta­ja! Iloit­se, sor­ta­jain pel­jät­tä­vä ku­kis­ta­ja! Iloit­se, Ju­ma­lan vuo­dat­ta­ma ih­meit­ten sy­vyys! Iloit­se, Ju­ma­lan kir­joit­ta­ma Kris­tuk­sen lain taulu! Iloit­se, lan­gen­neit­ten vä­ke­vä nos­ta­ja! Iloit­se, hy­veis­sä py­sy­vien vahva tuki! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si kaik­ki­nai­nen petos pal­jas­tuu! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si to­tuus voit­taa!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

5. kon­tak­ki

Juma­lan kait­sel­muk­sen täh­te­nä olit Sinä, oi pyhä ih­meit­ten te­ki­jä Ni­ko­laos, sillä Sinä oh­ja­sit me­ri­hä­tään jou­tu­nei­ta ja rien­sit apuun, kun he Sinua huusi­vat. Sinä kar­ko­tit pois vas­tus­ta­vat voi­mat, mutta us­ko­vai­sia neu­voit vei­saa­maan pe­las­ta­val­le Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

5. ii­kos­si

Oi ylen au­tuas isä Ni­ko­laos! Köy­hyy­ten­sä täh­den saas­tai­seen elä­mään val­mis­te­tut neit­seet nä­ki­vät suu­ren lau­peu­te­si heitä koh­taan, kun Sinä salaa yöllä hei­dän isäl­len­sä hei­tit kolme kul­lal­la täy­tet­tyä kuk­ka­roa, ja niin pe­las­tit isän tyt­tä­ri­neen lan­kea­mas­ta syn­tiin. Sen täh­den kuu­let Sinä kai­kil­ta heil­tä:

Iloit­se, suu­ren lau­peu­den lähde! Iloit­se, ih­mi­sis­tä huol­ta kan­ta­nut! Iloit­se, Sinun ty­kö­si rien­tä­vien ra­vin­to ja loh­du­tus! Iloit­se, näl­käis­ten ku­lu­ma­ton leipä! Iloit­se, maan köy­hil­le Ju­ma­lan an­ta­ma rik­kaus! Iloit­se, vai­vais­ten hä­tä­huu­to­jen kuu­li­ja! Iloit­se, mur­heel­lis­ten hyvä loh­dut­ta­ja! Iloit­se, kol­men neit­seen si­vey­den var­je­li­ja! Iloit­se, puh­tau­den har­ras suo­je­li­ja! Iloit­se, toi­vot­to­mien toivo! Iloit­se, koko maa­il­man ilo!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

6. kon­tak­ki

Koko maa­il­ma tun­nus­taa Sinut, ylen au­tuas Ni­ko­laos, hä­däs­sä ole­vien jou­tui­sak­si puo­lus­ta­jak­si, sillä mo­nes­ti olet Sinä rien­tä­nyt apuun maal­la ja me­rel­lä mat­kus­ta­vil­le var­jel­len va­hin­gois­ta kaik­kia niitä, jotka huu­ta­vat Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

6. ii­kos­si

Elämän valon olet Sinä pe­las­ta­nut lait­to­maan mes­tauk­seen tuo­mi­tuil­le so­ta­pääl­li­köil­le, jotka huusi­vat avuk­seen Sinua, hyvä pai­men Ni­ko­laos: Sinä il­mes­tyit unes­sa kei­sa­ril­le ja va­lis­tit hänet sekä käs­kit pääs­tä­mään van­git va­paik­si. Hei­dän kans­saan mekin kii­tol­li­si­na huu­dam­me Si­nul­le:

Iloit­se, nii­den aut­ta­ja, jotka Sinua har­taas­ti avuk­sen­sa huu­ta­vat! Iloit­se Sinä, joka lait­to­mas­ta tuo­mios­ta pe­las­tat! Iloit­se Sinä, joka ek­syt­tä­väs­tä pa­net­te­lus­ta suo­je­let! Iloit­se, vää­rien neu­vo­jen tu­hoa­ja! Iloit­se, val­heen verk­ko­jen re­pi­jä! Iloit­se Sinä, joka to­tuu­den saa­tat voi­maan! Iloit­se, viat­to­mien kah­leis­ta pääs­tä­jä! Iloit­se Sinä, joka kuol­lei­ta­kin teet elä­vik­si! Iloit­se, to­tuu­den il­mi­tuo­ja! Iloit­se, val­heen hu­kut­ta­ja! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si ovat viat­to­mat mie­kal­ta pe­las­tu­neet! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si he pää­si­vät van­keu­des­ta va­loon!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

7. kon­tak­ki

Tah­toes­sa­si kar­kot­taa pois Ju­ma­laa pilk­kaa­vien har­haop­pis­ten löyh­kän, Sinä, Ni­ko­laos, olit itse kuin sa­lai­nen tuok­su­va mirha oi­kein kai­tes­sa­si Myr­ras­sa lau­maa­si ja täy­tit koko maa­il­man armon mir­hal­la. Kar­ko­ta meis­tä­kin in­hot­ta­va syn­nin saas­ta, että me Ju­ma­lal­le otol­li­ses­ti vei­sai­sim­me: Hal­le­lu­ja!

7. ii­kos­si

Oi pyhä isä Ni­ko­laos! Me tun­nus­tam­me Sinut uu­dek­si Noak­si, pe­las­ta­van arkin joh­ta­jak­si, joka kar­ko­tat rajut myrs­kyt ja tuot Ju­ma­lan rau­han niil­le, jotka huu­ta­vat:

Iloit­se, myrs­kyn yl­lät­tä­mien tyyni sa­ta­ma! Iloit­se, huk­ku­vien varma apu! Iloit­se, sy­vyyk­sien kes­kel­lä pur­jeh­ti­vien oh­jaa­ja! Iloit­se, meren aal­to­jen tyyn­nyt­tä­jä! Iloit­se, myrs­kyis­sä ole­vien luot­saa­ja! Iloit­se, pak­ka­ses­sa pa­le­le­va läm­mit­tä­jä! Iloit­se valo, joka mur­heit­ten pi­mey­den kar­ko­tat! Iloit­se kirk­kaus, joka kaik­ki maan ääret va­lai­set! Iloit­se Sinä, joka pe­las­tat ih­mi­set syn­nin sy­vyy­des­tä! Iloit­se Sinä, joka syök­set pahat hen­get sy­vyy­teen! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si me us­kal­lam­me avuk­si huu­taa Ju­ma­lan lau­peut­ta! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si me va­pau­dum­me hu­kut­ta­vas­ta vi­has­ta ja saa­vu­tam­me Ju­ma­lan rau­han!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

8. kon­tak­ki

Sinun pyhä temp­pe­li­si on pa­ran­to­la Sinun ty­kö­si rien­tä­vil­le, oi au­tuas Ni­ko­laos, sillä siinä ru­koil­les­sam­me saam­me pa­ran­nuk­sen, kun pa­nem­me toi­vom­me Ju­ma­laan ja us­kos­sa huu­dam­me: Hal­le­lu­ja!

8. ii­kos­si

Oi ju­ma­lan­kan­ta­ja Ni­ko­laos! Sinä olet tosi aut­ta­ja, joka ko­koat yh­teen kaik­ki luok­se­si rien­tä­vät va­paut­taen, ruok­kien ja pa­ran­taen hei­dät ja ke­hot­taen kaik­kia vei­saa­maan Si­nul­le:

Iloit­se, pa­ran­nuk­sen lähde! Iloit­se, kär­si­vien aut­ta­ja! Iloit­se, syn­nin yössä har­hai­le­vil­le hoh­ta­va aa­mu­rus­ko! Iloit­se, työn hel­tees­sä ole­vil­le vir­voit­ta­va tai­vaan kaste! Iloit­se Sinä, joka saat elä­män hy­vään jär­jes­tyk­seen! Iloit­se Sinä, joka val­mis­tat ano­vil­le yl­tä­kyl­läi­syy­den! Iloit­se Sinä, joka usein autat ennen ano­mis­ta! Iloit­se Sinä, joka annat van­huk­sil­le uuden voi­man! Iloit­se, to­tuu­den tiel­tä ek­sy­nei­den nuh­te­li­ja! Iloit­se, Ju­ma­lan sa­lai­suuk­sien us­kol­li­nen pal­ve­li­ja! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si me ku­kis­tam­me ka­teu­den! Iloit­se, sillä Sinun avul­la­si me vael­lam­me hy­veen tietä!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

9. kon­tak­ki

Oi suuri puo­lus­ta­jam­me Ni­ko­laos, pa­ran­na kaik­ki tau­dit armon lääk­keil­lä, jotka hoi­ta­vat sie­lu­jam­me ja ilah­dut­ta­vat kaik­kien Sinun apua­si har­taas­ti ano­vien sy­dä­miä, niin että he vei­saa­vat Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

9. ii­kos­si

Har­haop­pis­ten vää­rän vii­sau­den puo­les­ta­pu­hu­jat jou­tu­vat hä­pe­ään Sinun täh­te­si, Ju­ma­las­sa vii­sas isä Ni­ko­laos: Sinä panit ah­taal­le Areiok­sen, joka ju­ma­luut­ta jakoi, ja Sa­bel­liok­sen, joka pyhää Kol­mi­nai­suut­ta se­koit­ti, mutta mei­dät olet oi­keas­sa us­kos­sa vah­vis­ta­nut. Sen täh­den me huu­dam­me Si­nul­le:

Iloit­se kilpi, joka oi­keaus­koi­suut­ta puo­lus­tat! Iloit­se miek­ka, joka har­haop­pi­suu­den hä­vi­tät! Iloit­se, ju­ma­lal­li­sien käs­ky­jen opet­ta­ja! Iloit­se, Ju­ma­lal­le kel­paa­mat­to­mien op­pien hä­vit­tä­jä! Iloit­se, Ju­ma­lan vah­vis­ta­ma por­ras­käy­tä­vä, jota myö­ten me­nem­me tai­vaa­seen! Iloit­se, Ju­ma­lan ku­to­ma peite, johon monet suo­jau­tu­vat! Iloit­se Sinä, joka ope­tus­pu­heil­la­si olet tyh­mät vii­saik­si teh­nyt! Iloit­se Sinä, joka nuh­teet­to­mal­la elä­mäl­lä­si olet su­rut­to­mat he­rät­tä­nyt! Iloit­se, Ju­ma­lan käs­ky­jen sam­mu­ma­ton kirk­kaus!
Iloit­se, Her­ran tuo­mioit­ten kirk­kain säde! Iloit­se, sillä Sinä ope­tuk­sel­la­si muser­rat har­hao­pit! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si us­ko­vai­set tu­le­vat kun­nian pe­ril­li­sik­si!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

10. kon­tak­ki

Tah­toes­sa­si pe­las­taa sie­lusi, Sinä, isäm­me Ni­ko­laos, teit to­ti­ses­ti li­ha­si hen­gel­le kuu­liai­sesk­si, sillä ensin vai­ke­ne­mal­la ja sit­ten tais­te­le­mal­la pa­ho­ja aja­tuk­sia vas­taan Sinä yh­dis­tit te­koi­hin mie­tis­ke­lyn ja niin Ju­ma­laa ajat­te­le­mal­la saa­vu­tit täy­del­li­sen ym­mär­ryk­sen. Sen täh­den Sinä olet us­kal­luk­sel­la pu­hu­tel­lut Ju­ma­laa sekä en­ke­lei­tä huu­taes­sa­si: Hal­le­lu­ja!

10. ii­kos­si

Oi ylen au­tuas Ni­ko­laos, Sinä olet suo­ja­muu­ri niil­le, jotka Sinun ih­mei­tä­si ylis­tä­vät, sekä kai­kil­le, jotka suo­je­luk­see­si rien­tä­vät. Sen täh­den pääs­tä köy­hyy­des­tä, tau­deis­ta ja kai­kes­ta puut­tees­ta mei­dät, joil­la ei ole hyviä te­ko­ja, mutta jotka rak­kau­del­la Si­nul­le vei­saam­me:

Iloit­se, ian­kaik­ki­ses­ta kur­juu­des­ta va­paut­ta­ja! Iloit­se, ka­toa­mat­to­man rik­kau­den ja­ka­ja! Iloit­se, van­hurs­kaut­ta isoa­vien lop­pu­ma­ton ruoka! Iloit­se, elä­mää ja­noa­vien vä­he­ne­mä­tön juoma! Iloit­se, ka­pi­nas­ta ja so­das­ta suo­je­li­ja! Iloit­se, kah­leis­ta ja van­keu­des­ta va­paut­ta­ja! Iloit­se, jalo aut­ta­ja hä­däs­sä! Iloit­se, vahva puo­lus­ta­ja hyök­käyk­sis­sä! Iloit­se, mo­nien huk­ku­vien pe­las­ta­ja! Iloit­se, lu­ke­mat­to­mien var­je­li­ja va­hin­gois­ta! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si syn­ti­set pe­las­tu­vat ian­kaik­ki­ses­ta kuo­le­mas­ta! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si ka­tu­vat saa­vat ian­kaik­ki­sen elä­män!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

11. kon­tak­ki

Enem­män muita olet Sinä, ylen au­tuas Ni­ko­laos, pal­vel­lut aja­tuk­sin, sa­noin ja teoin Pyhää Kol­mi­nai­suut­ta. Sinä tut­kit ja sel­vi­tit oi­keat opin­kap­pa­leet ja ope­tat meitä us­kos­sa, toi­vos­sa ja rak­kau­des­sa vei­saa­maan Py­häs­sä Kol­mi­nai­suu­des­sa ylis­tet­tä­väl­le yh­del­le Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

11. ii­kos­si

Me kat­se­lem­me Sinua, Ju­ma­lan va­lit­se­ma isä Ni­ko­laos, elä­män pi­mey­des­sä ole­via va­lai­se­va him­me­ne­mä­tön soih­tu. Sillä Sinä kes­kus­te­let en­ke­leit­ten kans­sa luo­mat­to­mas­ta Kol­mi­nai­ses­ta Va­los­ta ja va­lis­tat us­ko­vais­ten sie­lu­ja, jotka vei­saa­vat Si­nul­le:

Iloit­se, Kol­mi­nai­sen val­keu­den kirk­kaus! Iloit­se, las­ke­mat­to­man au­rin­gon rusko! Iloit­se, ju­ma­lal­li­sen lie­kin sy­tyt­tä­mä kynt­ti­lä! Iloit­se, sillä olet sam­mut­ta­nut pa­ho­jen hen­kien vir­va­lie­kit! Iloit­se, oi­kean uskon sel­keä ju­lis­ta­ja! Iloit­se, evan­ke­liu­min valon hohde! Iloit­se sa­la­ma, joka har­hao­pit pol­tat! Iloit­se uk­ko­sen jy­ri­nä, joka viet­te­li­jät pel­koon saa­tat! Iloit­se, to­ti­sen vii­sau­den opet­ta­ja! Iloit­se, sa­lai­suuk­sien se­lit­tä­jä! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si on hä­vi­tet­ty luo­dun pal­ve­le­mi­nen! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si olem­me op­pi­neet ku­mar­ta­maan Luo­jaa Kol­mi­nai­suu­des­sa!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

12. kon­tak­ki

Tun­ties­sam­me Ju­ma­lan Si­nul­le an­ta­man ar­mo­voi­man me iloi­ten vie­täm­me Sinun muis­toa­si, suu­res­ti ylis­tet­ty isä Ni­ko­laos, ja kai­kes­ta sie­lus­tam­me rien­näm­me ih­meel­li­seen suo­je­luk­see­si. Ylis­tet­tä­vät te­ko­si ovat lu­kui­sam­mat kuin meren hiek­ka. Siksi me ih­me­tel­len huu­dam­me Ju­ma­lal­le: Hal­le­lu­ja!

12. ii­kos­si

Vei­suin ylis­täm­me ih­mei­tä­si ja kii­täm­me Sinua, suu­res­ti ylis­tet­tä­vä Ni­ko­laos, sillä Kol­mi­nai­suu­des­sa kun­nioi­tet­ta­va Ju­ma­la on Si­nus­sa ih­meel­li­ses­ti kun­nioi­te­tuk­si tul­lut. Vaik­ka me esit­täi­sim­me Si­nul­le, oi pyhä ih­mei­den­te­ki­jä, lu­kui­sia sy­dä­men kyl­lyy­des­tä se­pi­tet­ty­jä kii­tos­vir­siä ja vei­su­ja, emme silti voi tehdä mi­tään te­ko­je­si ver­tais­ta. Niitä ih­me­tel­len vei­saam­me Si­nul­le:

Iloit­se, ku­nin­gas­ten Ku­nin­kaan ja her­rain Her­ran pal­ve­li­ja! Iloit­se, Hänen tai­vaal­lis­ten pal­ve­li­jain­sa jouk­koon luet­tu! Iloit­se, us­ko­vais­ten hal­lit­si­jain aut­ta­ja! Iloit­se, kris­ti­kun­nan ko­rot­ta­ja! Iloit­se, voit­ta­jan nimen an­sain­nut! Iloit­se, py­hyy­del­lä sep­pe­löi­ty! Iloit­se, hy­vei­den hei­jas­ta­ja! Iloit­se, luok­se­si rien­tä­vien luja lin­noi­tus! Iloit­se, mei­dän toi­vom­me Ju­ma­lan ja Ju­ma­lan­syn­nyt­tä­jän jäl­keen! Iloit­se, ruu­miit­tem­me ter­veys ja sie­lu­jem­me pe­las­tus! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si me va­pau­dum­me ian­kaik­ki­ses­ta kuo­le­mas­ta! Iloit­se, sillä Sinun kaut­ta­si me tu­lem­me otol­li­sik­si lop­pu­mat­to­maan elä­mään!

Iloit­se Ni­ko­laos, suuri ih­meit­ten te­ki­jä!

13. kon­tak­ki

Oi pyhä ja ih­meel­li­nen isä Ni­ko­laos, kaik­kien mur­heel­lis­ten loh­dut­ta­ja! Ota vas­taan tämä tun­nus­tuk­sem­me ja ru­koi­le Her­raa, että Hän Sinun puo­lus­tuk­se­si täh­den pe­las­tai­si mei­dät ian­kaik­ki­ses­ta ka­do­tuk­ses­ta, ja me Sinun kans­sa­si vei­sai­sim­me Hä­nel­le: Hal­le­lu­ja!

Се́й конда́къ глаго́лется три́жды. Та́же Икосъ 1-й и Конда́къ 1-й

1. ru­kous

Oi ylen kun­nioi­tet­ta­va esi­pai­men, suuri ih­meit­ten te­ki­jä, Kris­tuk­sen pyhä piis­pa, isä Ni­ko­laos, Ju­ma­lan ih­mi­nen ja us­kol­li­nen pal­ve­li­ja, kil­voi­tus­ten mies, va­lit­tu astia, seu­ra­kun­nan tu­ki­pyl­väs, kir­kas kynt­ti­lä, maa­il­maa va­lai­se­va ja sen yllä lois­ta­va tähti! Sinä ku­kois­tit niin kuin vii­ku­na­puu Her­ra­si tar­has­sa. Myr­ras­sa Sinä rak­kau­den teoil­la­si vuo­da­tit Ju­ma­lan armon alati vir­taa­vaa mir­haa. Sinun mat­kas­ta­si tuli meri siu­na­tuk­si, kun ih­mei­tä te­ke­vät jään­nök­se­si tuo­tiin Barin kau­pun­kiin, idäs­tä län­teen Her­ran nimen kun­niak­si. Oi ih­meit­ten te­ki­jä, jou­tui­sa aut­ta­ja, har­ras puo­lus­ta­ja, hyvä pai­men, joka var­je­let hen­gel­lis­tä lau­maa hä­däs­tä! Sinua me kun­nioi­tam­me ja ylis­täm­me kris­tit­ty­jen toi­vo­na, ih­meit­ten läh­tee­nä, us­ko­vais­ten puo­lus­ta­ja­na, näl­käis­ten ruok­ki­ja­na, it­ke­vien rie­mu­na, alas­to­mien vaa­tet­ta­ja­na, sai­rai­den pa­ran­ta­ja­na, me­rel­lä pur­jeh­ti­vien oh­jaa­ja­na, van­kien va­paut­ta­ja­na, les­kien ja or­po­jen huol­ta­ja­na ja puo­lus­ta­ja­na, va­pau­den var­je­li­ja­na, nuo­ru­kais­ten neu­vo­ja­na, van­ho­jen vah­vis­ta­ja­na, paas­toa­jien opet­ta­ja­na, työtä te­ke­vien le­po­na, köy­häin ja vai­vais­ten rik­kau­te­na. Kuule meitä, jotka Sinua ru­koi­lem­me ja Sinun suo­je­luk­see­si rien­näm­me. Kanna esi­ru­kouk­se­si mei­dän puo­les­tam­me Kor­keim­man edes­sä ja ano meil­le kaik­kea hyö­dyl­lis­tä sie­lu­jem­me ja ruu­miit­tem­me pe­las­tuk­sek­si! Var­je­le ru­kouk­sel­la­si ko­tim­me, py­häk­köm­me ja op­pi­lai­tok­sem­me, kau­pun­git, kylät ja kaik­ki maa­kun­nat sekä nii­den asuk­kaat kai­kes­ta pa­huu­des­ta. Sillä me tie­däm­me, että van­hurs­kaan ru­kous voi pal­jon ja Sinä olet van­hurs­kas esi­ru­koi­li­ja lau­pi­aan Ju­ma­lan ty­kö­nä. Sinun har­taa­seen suo­je­luk­see­si ja puo­lus­tuk­see­si me nöy­räs­ti tur­vau­dum­me, oi pyhä Ni­ko­laos. Sinä valp­paa­na ja hy­vä­nä pai­me­ne­na suo­je­le meitä kai­kis­ta vi­hol­li­sis­ta, ru­tos­ta, maan­jä­ris­tyk­ses­tä, ra­keis­ta, ka­to­vuo­sis­ta, veden tul­vas­ta, tu­li­pa­lois­ta, mie­kas­ta ja muu­ka­lais­ten hyök­käyk­sis­tä. Ojen­na hä­däs­säm­me ja mur­heis­sam­me meil­le aut­ta­va kä­te­si ja avaa meil­le Ju­ma­lan lau­peu­den ovet. Syn­tiem­me pal­jou­den täh­den olem­me kel­vot­to­mat tai­vaan kor­keut­ta nä­ke­mään. Olem­me syn­nin kah­lei­den si­to­mat, em­me­kä ole Luo­jam­me tah­toa täyt­tä­neet em­me­kä Hänen käs­ky­jän­sä nou­dat­ta­neet. Sen täh­den me ku­mar­tu­nei­na ja nöy­rin sy­dä­min anom­me Si­nul­ta isäl­lis­tä puo­lus­tus­ta­si Hänen edes­sään. Auta meitä, Ju­ma­lan otol­li­nen pal­ve­li­ja, et­tem­me syn­tei­him­me huk­kui­si. Pääs­tä mei­dät kai­kes­ta pa­huu­des­ta ja vai­vas­ta. Ohjaa mei­dän mie­lem­me ja vah­vis­ta sy­dä­mem­me oi­keas­sa us­kos­sa, jotta Sinun esi­ru­kous­te­si ja puo­lus­tuk­se­si täh­den sai­sim­me viet­tää rau­hal­lis­ta elä­mää ja tu­li­sim­me kel­vol­li­sik­si nä­ke­mään ian­kaik­ki­sen au­tuu­den sekä kun­nioit­tai­sim­me Isää ja Poi­kaa ja Pyhää Hen­keä, Kol­mi­nai­su­des­sa ylis­tet­tä­vää ja ku­mar­ret­ta­vaa yhtä Ju­ma­laa nyt, aina ja ian­kaik­ki­ses­ti. Amen.

2. ru­kous

Oi pyhä Ni­ko­laos, Her­ran pal­ve­li­ja, har­ras puo­lus­ta­jam­me ja mur­heis­sa ole­vien jou­tui­sa aut­ta­ja! Auta minua syn­tis­tä ja ma­sen­tu­nut­ta. Ru­koi­le Her­raa Ju­ma­laa, että Hän an­tai­si mi­nul­le an­teek­si kaik­ki syn­ti­ni, jotka olen koko elin­ai­ka­na­ni teh­nyt töin, sa­noin ja aja­tuk­sin sekä kai­kil­la tun­teil­la­ni ja auta minua, vi­he­liäis­tä, minun sie­lu­ni läh­dön het­kel­lä. Ru­koi­le Her­raa Ju­ma­laa, koko luo­ma­kun­nan Luo­jaa, että Hän pe­las­tai­si minut ian­kaik­ki­ses­ta vai­vas­ta, että minä aina kun­nioit­tai­sin Isää ja Poi­kaa ja Pyhää Hen­keä sekä ylis­täi­sin Sinun lau­pias­ta puo­lus­tus­ta­si nyt, aina ja ian­kaik­ki­ses­ti. Amen.

3. ru­kous

Oi ylis­tet­tä­vä isä Ni­ko­laos, kaik­kien suo­je­luk­see­si rien­tä­vien ja us­kos­sa har­taas­ti Sinua avuk­si huu­ta­vien pai­men ja opet­ta­ja! Kii­ruh­da pe­las­ta­maan Kris­tuk­sen lau­maa. Suo­je­le py­hil­lä ru­kouk­sil­la­si kaik­ki kan­sat ka­pi­nois­ta, maan­jä­ris­tyk­sis­tä, muu­ka­lais­ten hyök­käyk­ses­tä ja kan­sa­lais­so­das­ta, ka­to­vuo­sil­ta, veden tul­vas­ta, tu­li­pa­lois­ta, mie­kal­ta ja on­net­to­muuk­sil­ta. Niin kuin Sinä ar­mah­dit kolme mies­tä, jotka oli­vat van­keu­des­sa, ja pe­las­tit hei­dät ku­nin­kaan vi­has­ta ja mes­tauk­sel­ta, niin ar­mah­da myös mi­nua­kin, joka olen aja­tuk­sil­la­ni, sa­noil­la­ni ja teoil­la­ni syn­tiä teh­nyt. Pe­las­ta minut Ju­ma­lan vi­has­ta ja ian­kaik­ki­ses­ta ran­gais­tuk­ses­ta, että Sinun esi­ru­kouk­sie­si täh­den Kris­tus Ju­ma­la lau­peu­des­saan ja ar­mos­saan soisi minun viet­tää hil­jais­ta ja syn­ni­tön­tä elä­mää, pe­las­tai­si ka­do­tuk­seen jou­tu­mas­ta ja te­ki­si minut kel­vol­li­sek­si sei­so­maan kaik­kien py­hien kans­sa oi­keal­la puo­lel­laan. Amen.

Tro­pa­ri, 4. sä­vel­mä

Uskon oh­jeek­si, lem­pey­den esi­ku­vak­si ja it­se­kiel­täy­ty­myk­sen opet­ta­jak­si asiain to­tuus osoit­ti sinut lau­mal­le­si. Sen täh­den olet sinä saa­vut­ta­nut nöy­ryy­des­sä­si yl­häi­sen ase­man ja köy­hyy­des­sä­si rik­kau­den. Ru­koi­le, oi isä esi­pai­men Ni­ko­laos, Kris­tus­ta Ju­ma­laam­me pe­las­ta­maan mei­dän sie­lum­me.

Kon­tak­ki, 3. sä­vel­mä

Oi pyhä, sinä olit Myr­ras­sa oi­kea­na pyhän pal­ve­luk­sen toi­mit­ta­ja­na sillä täyt­täen Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min käs­kyt sinä, oi py­hit­tä­jäi­sä, panit hen­ke­si alt­tiik­si kan­sa­si edes­tä ja pe­las­tit viat­to­mat kuo­le­mas­ta. Sen täh­den sinä tu­lit­kin py­hi­te­tyk­si Ju­ma­lan armon sa­lai­suuk­sien suu­re­na pal­ve­li­ja­na.

Tro­pa­ri, 4. sä­vel­mä

Jo jou­tui va­loi­san juh­lan päivä: Barin kau­pun­ki iloit­see, ja koko maa­il­ma sen kans­sa lau­laen hen­gel­li­siä lau­lu­ja rie­muit­see, sillä tä­nään on pyhä juhla, jona me ih­mei­den­te­ki­jän esi­pai­me­nen Ni­ko­laok­sen kal­lii­den jään­nös­ten saat­toa muis­te­lem­me, sillä niin kuin las­keu­tu­ma­ton au­rin­ko on hän lois­ta­nut meil­le ja kar­kot­ta­nut pois kiusaus­ten ja on­net­to­muuk­sien pi­mey­den mei­dän huu­taes­sam­me hä­nel­le: pe­las­ta mei­dät, suuri puol­ta­jam­me Ni­ko­laos.

Kon­tak­ki, 3. sä­vel­mä

Jään­nök­se­si, oi esi­pai­men Ni­ko­laos, kul­ki­vat ikään kuin tähti idäs­tä län­teen. Meri py­hit­tyi kul­ke­mi­ses­ta­si, ja Barin kau­pun­ki sai armon sinun kaut­ta­si. Meitä var­ten olet sinä il­mes­ty­nyt, oi ih­mei­den­te­ki­jä, erin­omai­nen, ih­meel­li­nen ja ar­mol­li­nen.

Aka­tis­tos Pyhä Ni­ko­laos Ih­mei­den­te­ki­jä, Myran Piis­pa suo­mek­si
Muut teks­tit suo­mek­si